Tänään on ollu taas todella hankala päivä. Vaikka elämä noin muuten hymyilee niin jotenki vaan taas tökkii. Mut jos palataan parin päivän päähän ja jatketaan edellistä kirjotusta.
Tosiaan oman elämän hallinta on ollu aika hukassa viime aikoina. Tuomioita tulee ja on tullu. Nyt vaan jännätään et joudunko linnaan vai en. Yhdyskuntapalvelus olis kaikista paras mun kohalla tällä hetkellä. No ens viikon tiistaina on käräjät ja sitte katotaan et kuinka käy. Turhaan mie mietin et mitä oon tehny ja ressaan tuomioo. Koska se mitä oon tehny niin en voi sitä enää muuttaa voin vaan kattoo etten enää tee samoi virheit. Jos nyt niin huonosti käy et linna reissu tulee niin se aika on vaan sitte käytettävä hyväks.
Mut on tässä tapahtunu jotaa hyvääki. Sain uuden kämpän ja maanantain alkaa muutto. Oma pikku mökki joka on oikee mun tyylinen. Mulle on todella tärkeet et saan asunnon missä koen olevani turvassa. Ja en kyllä kovinkaa monelle aijo kertoo et mihin muutan koska haluun olla rauhassa ja parantuu tost huume helvetistä.
Tän blokin tarkotus ei oo saada lukijoit vaan et pääsen purkaa omii ajatuksii.
Puoltoist vuotta sitte alko taas sekoilu huumeitten kans. Faija sairastu ja oli oikeestaa koko talven sairaalassa. Mie koitin hoitaa maatalouslomittajan duunit, siskon poika muutti mun luokse ja sitte ajoin Kotkan sairaalaan tai Meilahtee kattoo faijaa. Jostaa oli pakko saada lisää energiaa joten vanha kunnon amfetamiini autto jaksamaan. Kunnes se sitte repes otteest, niinku aina päihteitten kanssa. Eihän huumeita pysty käyttämään niin ettei se koukuta. Siskon poika ku oli kotoon ni silloin pystyin olee selvään. Mut maaliskuussa vuos sitte oli pakko käskee se takas siskon luo asumaan koska en kokenu enää et pystyn sitä hoitamaan. Ja oikeestaa sen jälkee sitte kaikki repes. Alko tulee poissa oloi töistä koska olin valvonu liian monta päivää. En pystyny näkee ihmisii ketkä ois saattanu huomaa etten oo ihan kunnossa. Yks ainoo ihmiin oli mun rinnalla koko tän matkan vaikka se ite ei kamaa käyttänykkää. Ja sitä ihmistä saan kiittää et oon ees hengissä enää.